20.11.2015

Esterata itsensä toteuttamisen edessä?

"Nyt mä poistan Facebookin ja Instagramin". "Nyt mä lopetan koko internetin käytön". "Ehkä mä keksin some-säännöt itselleni". Viimeisen vuoden aikana on tullut uhottua itselleen monta kertaa. Mutta tässä mä edelleen olen, ilman mitään sääntöjä tai lakkoja. Tsekkailen puhelintani tämän tästä tai ainakin, kun olo tuntuu tylsältä. Skrollaan Facebookin läpi kolmatta kertaa tunnin sisällä. Töiden jälkeen kaadun sohvalle ja ylimääräinen tunti on yhtäkkiä kadonnut puhelimen näyttöä tuijotellen, vaikka tänään oli tarkoitus joogata. Vapaapäivästä koko aamupäivä menee eri blogeja selaten ja lueskellen muiden ihmisten elämistä, vaikka olisin voinut lukea uutta omasta alasta kertovaa kirjaa ja oikeasti elää omaa elämääni.

Turhautumista. Kiukkua itseään kohtaan. Perseelle potkimista. Ja enemmän turhautumista.

dreams

Viime aikoina on tullu mietittyä ihan valtavasti onnellisuutta, balanssin löytämistä, itsensä toteuttamista ja tulevaisuuden suunnitelmia. Sopivasti Elisa kirjoitti blogissaan, että sydän tekee mitä sydän haluaa ja linkkasi The DO lectures -videon. En kokenut mitään valaisevaa inspiroitumista (ehkä en samaistunut puhujaan?), mutta naisen tarina oli hauska ja mielenkiintoinen ja hän mainitsi muutaman mieleenpainuvan seikan. Ajatus, joka erityisesti jäi pyörimään mieleeni oli: Miltä maailma näyttäisi, miltä me kaikki näyttäisimme, jos me ihan kaikki tehtäisiin asioita, joista oikeasti tykätään? Mitä jos jokainen lapsen omaisesti innostuisi tekemään ja toteuttamaan itseään?

Kun puhuja heitti tämän kysymyksen ilmoille, en voinut olla ajattelematta kuinka erilaiselta jopa naista kuunteleva yleisö näyttäisi. Nyt kaikki istuivat hiljaa, jäykkinä ja harmaina kuuntelemassa. Mutta jos kaikki vapautuisivat, rentoutuisivat ja olisivat sitä mitä oikeasti haluavat, koko yleisö näyttäisi aivan erilaiselta. Varmasti suurin osa olisi pukeutunut, laittanut hiuksensa ja käyttäytynyt täysin eri tavalla. Joku olisi nauranut, joku itkenyt, joka tanssinut, joka hyppinyt ja kommentoinut, joku ehkä istunut rauhallisesti paikallaan.

Tämä on myös jotain, jota olen miettinyt paljon viime aikoina ja aktiivisesti olen yrittänyt päästä omista rajoistani eroon. Miksi tuhlata elämäänsä olemalla ja tekemällä asioita ympäröivien normien ja sääntöjen säätelemänä, kun voisi oikeasti olla vapaa ja tehdä juuri niitä juttuja, joita itse haluaa?

Miksi siis kirjoitin alussa somen käytön lopettamisesta ja some-säännöistä? Koska olen huomannut minun sekä monien muiden tuhlaavan aikaa tekemällä yhtään mitään. Monesti ideoin tekeväni muita juttuja, luovia asioita, mutta jossain vaiheessa huomaankin käyttäneeni monta tuntia tuntemattomien ihmisten kuvien katseluun. Ehkä on ihmisiä, jotka ovat intohimoisia somesta tai telkkarista, mutta uskallan väittää monen haluavan käyttää aikansa muullakin tavalla. En tiedä miksi meille joillekin some on niin koukuttava ja joillekin taas ei. Ehkä emme koe löytävän inspiraatiota omasta elämästä ja netti on niin lähellä ja instagramiin uppoutuminen niin helppoa? Mutta kuten joku tutkimus vasta vähän aikaa sitten väitti, lopulta some kuitenkin tekee meidät onnettomammiksi. Vaikka yritämmekin hakea sieltä inspiraatiota, ehkä se liian suurina annoksina kuitenkin tappaa ne vähäisetkin inspiraation rippeet?

Itse en löydä enää muuta keinoa, kuin rajoittaa somen käyttöä ja löytää se kultainen keskitie. Palava halu toteuttaa ja kehittää itseään on niin suuri, että esteiden (vai tekosyiden?) yli on hypättävä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti